Olen rakastunut -ergonomiseen kantoreppuun nimeltä Manduca! Se on ollut meillä enemmän tai vähemmän käytössä jo pojan syntymästä asti, mutta nyt vasta olen saanut siitä enemmän irti! Poika tykkää olla lähellä ja minä saan ihanan yhdeksän kilon puntin, jota voi treenin lomassa suukotella, syliini.
Tiistaina tehtiin koko perheen voimin puuhommia, kun mies pilkkoi, minä kärräsin ja pinosin ja pikkuinen ihmetteli kyydissä ja keskiviikkona siivosin. Olen päivittäin kantanut häntä 1-3 tuntia. Yleensä päiväuniajan kävelyllä tai kuten tänään ystävän kanssa kahvittelu ja kiertely reissulla. Hänellä oli oma pikkuinen liinassa. Taisimme herättää yleistä hilpeyttä vauvoinemme, niin monta hymyilevää ihmistä ohitsemme käveli! :)

Kävin jopa ylämäkiharjoittelemassa repun kanssa. Läheinen mäki, jossa harjoittelen on jo valmiiksi jyrkkä ja raskas, mutta puntin kanssa aivan eri lukunsa. AH, jalat huusivat ja sydän tykytti, mutta tulipa tehtyä =) Illalla sänkyyn käydessä reidet tuntuivatkin uskomattoman raskailta, mutta olo oli tehdyn työn jälkeen mitä parhain!

Sitäpaitsi, homma tuntuu toimineen..vielä ei toki ole viikottaisen mittauksen aika, mutta tunnen vaatteiden istuvan paremmin. Pari päivää, niin mitta saa kertoa totuuden!

Voihan juhlat...
Mikä onkaan laihduttajalle pahempaa kuin yleiset juhlat? Kaikkialla on tarjolla herkkuja, korkeakalorisia juomia ja kaikkea mitä EI pitäisi syödä. Onneksi koettelumus sattui parin viikon päähän aloituksesta, sillä nyt kroppa on jo hiukan vierottunut hyvyyksistä, jotka siltä on kielletty eikä kieltäytyminen tuota niin suuria vaikeuksia kuin aivan alussa.

Hyvää tässä on myös se, että vietämme juhannuksen suurimmaksi osin kotioloissa, joten houkutukset eivät voi käydä aivan sietämättömiksi. Ja vaikka mielitekoja olisikin, kaapeista ei makeita löydy..Ainakaan ennen leipomista ja harvemmin vain itselle tulee tehtyä. Jos joku tulee kylään tarjolla on minttusuklaakakkusia ;)